”Äitini oli jo saattohoidossa, mutta super-ihanan henkilökunnan tuella hän virkistyi ja heräsi kuin unesta”

– Nyt, vuosi ja seitsemän kuukautta saattohoidon aloittamisesta, äitini on kävellyt ulkona korttelin ympäri omilla jaloillaan. Hänellä ei ole makuuhaavoja ja hän on päässyt tyttäriensä perheiden kanssa viettämään 85-vuotisjuhliaan tyttären kotiin, kiteyttää Erja Majaranta hyvän hoivan tulokset, jota hänen äitinsä on saanut Attendo Kaskiniityssä Sipoossa.

Majaranta kertoo, kuinka huonokuntoinen vanhus kuntoutettiin saattohoidosta omille jaloilleen Attendo-kodin johtaja Katri Erikssonin esimerkillä ja opastuksella. Vanhusta tuettiin syömään itse. Kodissa aloitti fysioterapeutti, joka ohjasi äidin polkemaan polkulaitetta, mikä vahvisti hänen jalkalihaksiansa. Vähitellen hänet nostettiin seisomaan pyörätuolista ja hän otti ensiaskelia kävelytelineen avulla.

– Ja niin tapahtui suuri ihme, hän alkoi syömään itsenäisesti ja kävelemään Eva-telineen avulla, Majaranta kertoo.

Pitkä tie hoivakotiin ja kuntoutumiseen

Kun Erja Majarannan äiti sairastui muistisairauteen, hän seurasi tilannetta huolestuneena. Lääkeannosta nostettiin jatkuvasti.

– Hän on sukupolvea, joka syö vaikka rautanauloja, jos lääkäri vain määrää. Lääkitys oli liki maksimissaan juuri kun muutto uuteen seniorikotiin oli edessä. Poissaolokohtaukset lisääntyivät ja hän ei sitten voinutkaan muuttaa uuteen kotiin, koska tarvitsi ympärivuorokautista apua. Tie vei sairaalan kautta terveyskeskuksen vuodeosastolle, Majaranta kuvaa.

Majaranta koki neljän kuukauden terveyskeskusjakson aikaiset lukuisat arvioinnit ja keskustelut raskaiksi. Hän koki että äidin ohi puhuttiin ja äidin hoitoa pyrittiin rajoittamaan.

– Yhdellä ja samalla osastolla hoidettiin toimenpiteistä toipuvia kuntalaisia, intervallijaksolla olevia sekä palvelutarpeenarviointia ja hoivakotipaikkaa odottavia muistisairaita ja saattohoitopotilaita. Paikka olisi tarvinnut neljä erillistä osastoa.

”Äiti virkistyi ja heräsi kuin unesta”

Vanhus pääsi asumaan hoivakotiin ja läheiset olivat helpottuneita. Mutta alkuun vastassa oli vastoinkäymisiä. Asukkaan kunto huononi, eikä hän enää kohta päässyt itsenäisesti liikkumaan. Saattohoito otettiin puheeksi. Läheiset kokivat, ettei heidän ääntään kuultu ja he odottivat saavansa hoivakodista pian surullisia uutisia.

Sitten asiat saivat aivan uuden suunnan. Asukkaalle hankittiin makuuhaavoja ehkäisevä ilmapatja ja kärry, jossa hän pääsi makuuasennossa kunnolla pesulle. Lääkäri vähensi lääkitystä. Henkilökunta syötti asukasta sinnikkäästi ja huolehti nesteytyksestä. Kipupumppua ei tarvinnut ottaa käyttöön. Asukkaan asentoa kohennettiin säännöllisesti sängyssä ja makuuhaava alkoi parantua.

Majaranta kertoo, kuinka äiti oli lopulta niin hyvässä kunnossa, että jaksoi jopa hieman purnata.

– Olimme aivan ihmeissämme hänen äkillisestä virkoamisestaan. Lääkityksen lisääminen ei aina ratkaise asioita ja joskus sen purkaminen voi olla kokeilemisen arvoinen asia. Pyysimme myös antamaan C-vitamiinia ja meitä kuunneltiin. Hänen asentoansa kohennettiin useasti hänen maatessaan sängyssä. Haava alkoi parantua hyvän hoidon ansiosta, Majaranta kertoo.

Maljat juhannuksena ja räppäri-energiaa 

Juhannuksena Majaranta sai hoivakodista kuvan äidistään kuohuviinilasi kädessä.

– Kuvassa on aikuinen nainen, joka nostaa maljan juhlan kunniaksi! Olen myös iloinen siitä, että hoivakodissa tapahtuu paljon. Äskettäin siellä oli käynyt räppäri, ja äiti totesi, että niin energistä ihmistä en ole nähnyt aikoihin.

Majaranta kiittää hoivakodin henkilökuntaa ja erityisesti sen johtajaa vanhusten elämänlaatua arvostavasta hyvästä hoivasta.

– Attendo Kaskiniityssä arvostetaan elämää ja vanhusten elämänlaatua. Hoivakodissa on hyvä henki ja työilmapiiri. Meidän läheisten toiveet otetaan huomioon. Kiitos Attendo Kaskiniityn hoitajat, fysioterapeutti ja koko super-ihana henkilökunta!

Lue myös:

"Esihenkilöt kuuntelevat, toimivat ja puuttuvat epäkohtiin" – uusi johtamismalli saa kiitosta

Tutorin puoleen voi aina kääntyä – pilottikokeilu toi Attendo-kotiin seesteisyyttä ja lisäsi arjen mielekkyyttä

Seura-lehden reportaasi: "Hoivakodin huono ilmapiiri ja hoitajapula kääntyivät ikäihmisen kokoiseksi onnelaksi"