Hoitajan kynästä: Keitä ovat mummot?

Näitä ajatuksia tuli mieleeni, kun muistelin hoidettavana ollutta 97 -vuotiasta rouvaa. Hänen asuinpaikkana oli hoivakotimme 7 vuoden ajan, jossa myös edesmennyt puoliso asui. Rouva pääsi viimein ikuiseen lepoon marraskuun lopulla, kauniin talviauringon paistaessa ikkunasta sisään huoneeseen.

Mummot ovat elämänsä aikana rakastaneet kotia, perhettä, ihmisiä, musiikkia, kauniita maisemia.
He ovat olleet onnellisia ja pettyneet, oppineet paljon, matkustaneet uusiin paikkoihin, ikävöineet, kiukustuneet, olleet epäoikeudenmukaisia ja joskus taas niin onnellisia, että on itkettänyt.
Ennen kuolemaansa he ovat oppineet uutta, valehdelleet, kuiskanneet kauniita sanoja ja harjanneet aamulla hiuksensa.
Jokaisen mummon sisällä on edelleen nuori tyttö ja keski-ikäinen aikuinen.
Se on hämmentävä ajatus.
Mummot muistuttavat ehkä maatuskanukkea, jossa on monta naista uloimman kuoren sisällä.

Mummot ovat mielenkiintoisia ihmisiä. Eivät vain vanhuksia, joiden elämä on riippuvuussuhteessa omaamme: läheisenä tai työn kautta; hoidettavina, huolenaiheina tai hyödynnettävinä lapsenvahteina.
Meidän pitää muistaa mummojen intohimoisuus elämään sittenkin, kun he on kuolleet. He ovat eläneet uskomattoman elämän, jota ei pidä unohtaa. Samanlaista elämää me emme voi elää koskaan. Mitä kaikkea hän onkaan tuohon 97 vuoteen nähnyt.

Lämmöllä muistaen, hoitajasi.

Ritva-Liisa
Kirjoittaja on sairaanhoitaja Attendolla

Lue myös:
Hoitajan kynästä: Pelkkää pyllynpesuako?
Milkan vaikeat viikot: korona pakotti kohtaamaan omat pelot
Sairaanhoitajana Lapissa
Muutosblogi: Yksi kohtaaminen kerrallaan kohti parempaa mainetta