- Arkisto
- Artikkelit ja blogit
- Hoivakotiin muutto on muutos myös läheisille
Hoivakotiin muutto on muutos myös läheisille
Jaa
– Se oli kesäkuuta, kun Jorman jalat yhtäkkiä pettivät hänen kävellessään makuuhuoneesta vessaan. Hän kaatui ja löi päänsä vessan oveen. Onneksi päähän ei sattunut pahemmin. En saanut autettua häntä ylös, joten soitin ambulanssin ja odotellessa toin miehelle tyynyn ja peittoa päälle, Jorman vaimo Leila, 75, kertoo.
Jorma, 85, vietti useita kuukausia sairaalassa tutkittavana, mutta syytä jalkojen pettämiseen ei löytynyt. Sairaalassa ollessaan Jorma toivoi paluuta vanhaan kotiin, mutta pyörätuolilla liikkuvana ymmärsi vähitellen paluun olevan mahdoton ajatus. Kolmikerroksinen vanha omakotitalo ei taipuisi esteettömäksi.
– Järvenpään sosiaali- ja terveyskeskus JUSTista ehdotettiin palvelutarpeen arviointia. Me omaiset yhdessä isän kanssa istuimme alas kaupungin SAS-koordinaattorin sekä isän hoitoon osallistuneen sairaanhoitajan kanssa. Kävimme muun muassa läpi, millaiset olosuhteet isällä ja äidillä on kotona, ja totesimme, että äiti ei pärjää siellä isän kanssa. Isä tarvitsisi nyt ympärivuorokautista apua, pariskunnan tytär Teija toteaa.
SAS-koordinaattori ryhtyi tutkimaan hoivakotimahdollisuuksia ja ottamaan yhteyttä hoivakoteihin, joihin kunnalla on ostosopimus, tavoitteenaan löytää paras mahdollinen asumisratkaisu.
Pornaisista löytyi uusi koti
Syyskuussa SAS-koordinaattori soitti kertoakseen, että Pornaisten Onnentäyttymys -hoivakodissa olisi tarjolla pariskunnalle sopiva huone.
– Kävimme hetimmiten äidin kanssa tutustumassa hoivakotiin, ja seuraavana päivänä ilmoitimme, että otamme paikan vastaan. Mitä nopeammin isä pääsisi pois sairaalan vuodeosastolta, sitä parempi, Teija kertoo.
Vaikka Leila ei tarvitse hoivapalveluita ja olisi hyvin vielä voinut pärjätä kotona, hän ei halunnut enää asua erillään puolisostaan. Niinpä he päättivät muuttaa hoivakotiin yhdessä.
– Meillä on 57 vuotta yhteistä taivalta, ja halusimme jatkaa yhdessä tästäkin eteenpäin, Leila perustelee.
Nyt puolisen vuotta Jorman kaatumisten jälkeen pariskunta elelee yhteisessä huoneessa, jossa on talon puolesta moottoroidut sängyt, mutta muuten sinne on saanut tuoda omia kalusteita, valokuvia ja muita tärkeitä tavaroita. Hoivakodin yhteisissä tiloissa ruokaillaan ja seurustellaan, mutta ruokailla voi halutessaan omassakin huoneessa.
Kunta maksaa Attendolle Jorman hoivakotikustannukset, jotka se puolestaan veloittaa Jorman eläkkeestä. Leila osallistuu huoneen vuokranmaksuun ja maksaa lisäksi hoivakodille ruoasta.
– Isän hoiva, lääkkeet, ateriat ja pyykkihuolto hoituvat Attendon puolesta. Me tyttäret hoidamme äidin pyykit, apteekkiasiat ja viemme hänet tarvittaessa lääkäriin, Teija kertoo.
Huoli vanhemmista on helpottanut
Leila kuvailee elämänmuutosta isoksi. Hän on laulanut Järvenpään naislaulajissa liki 30 vuotta, ja nyt laulaminen on koronan vuoksi jäänyt. Myös viikoittaiset vesijumpat puolison kanssa korona pysäytti. Lisäksi matka Pornaisista Järvenpäähän on Leilalle liian pitkä ajokortittomana. Toisaalta Järvenpään kaupunki on myöntänyt taksisetelin, jota voisi käyttää harrastusmenoihin.
– Täälläkin onneksi harrastetaan kaikenlaista, on pallorinkiä, tuolijumppaa, Alias-korttipelejä ja laulua. Lisäksi olemme leiponeet piparkakkuja yhdessä. Tykkään nähdä muita ihmisiä, enkä halua mökkiytyä huoneeseen. Olen hyvä sopeutumaan uusiin tilanteisiin, ja Jormakin on sopeutunut pikkuhiljaa, Leila juttelee.
Tyttäret vierailevat vanhempiensa luona viikoittain
– Olemme sisareni kanssa tyytyväisiä, että vanhemmat ovat nyt hyvässä hoidossa eivätkä asu enää isossa omakotitalossa keskenään. Olimme muutenkin jo vuosia puhuneet siitä, että heidän kannattaisi muuttaa pienempään asuntoon, esimerkiksi rivitaloon. Nyt ei tarvitse enää kantaa huolta, onko heillä kaikki kotona hyvin. Täällä heistä huolehditaan ja tarvittaessa apua on heti saatavilla, Teija kiittelee.
