- Arkisto
- Artikkelit ja blogit
- Ikäihmisten on saatava laadukasta hoivaa myös tulevina vuosina
Ikäihmisten on saatava laadukasta hoivaa myös tulevina vuosina
Jaa
Vuoden alusta 2023 hyvinvointialueet vastaavat hoidon, hoivan ja tuen järjestämisestä meille kaikille suomalaisille. Osan palveluista hyvinvointialueet tuottavat itse ja osan ne ostavat muilta tuottajilta kuten järjestöiltä, säätiöiltä ja yrityksiltä. Esimerkiksi ikääntyneiden tehostetun ympärivuorokautisen hoivan palveluista jo puolet tuotetaan ostopalveluna. Yhteistä näille julkisten ja muiden tuottajien palveluille on, että ne kaikki kustannetaan suomalaisten yhteisistä varoista.
Vanhuspalvelulain seuraava mitoitusporras tulee voimaan jo vuoden 2023 huhtikuussa. Olemme käyneet tilaaja-asiakkaidemme kanssa keskusteluja sopimuksistamme keväästä 2022 alkaen. Syksyllä 2022 huomasimme, että emme pääse kaikilla hyvinvointialueilla keskusteluissa eteenpäin.
Osa hyvinvointialueista irtisanoi sopimuksiamme syksyllä 2022. Myös meidän oli pakko irtisanoa merkittävä osa ikäihmisten sopimuksistamme kuntien ja kuntayhtymien kanssa syksyn aikana. Koska sopimuksissa on pitkät irtisanomisajat, oli irtisanominen osassa sopimuksista ainoa vaihtoehtomme.
Tilannetta sekoitti entisestään hallituksen päätös uudesta 0,65 henkilöstömitoituksen porrastuksesta huhtikuun alusta 2023. Odotimme saavamme työkaluja 0,7:n mitoituksen toteuttamiseen, mutta niitä emme saaneet.
Olisimme esimerkiksi toivoneet lievennyksiä vanhuspalveulain ylitiukkoihin viranomaistulkintoihin. Laki sallii muidenkin kuin sote-ammattilaisten käytön hoivakotien arjen toimintojen tukemisessa, mutta valvontaviranomaisten tulkinnat ovat tätä tiukempia. Vanhuksille on tärkeää hyvä hoito, mutta myös seuranpito ja tuki arjen askareissa pukemisesta syömiseen ja ulkoiluun. Tähän osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä tukevaan toimintaan voi lain mukaan käyttää muitakin kuin sote-ammattilaisia (pykälä 3 a). Jos lain ylitulkintaa lievennettäisiin, vapautuisi sairaanhoitajia ja lähihoitajia niihin töihin, joita vain sote-ammattilaiset voivat tehdä.
Lain hengen mukainen viranomaisohjeistus sekä esimerkiksi hoiva-arjen helpottaminen teknologian avulla ovat juuri niitä työkaluja, joita tässä tilanteessa tarvittaisiin.
Mistä hoivan kustannusten nousu johtuu?
Hyvinvointialueiden tulee ostaa hoivapalvelua kansalaisille hinnalla, joka kattaa todelliset kustannukset. Vain näin voidaan taata laadukkaat ja vastuulliset palvelut kaikille niitä tarvitseville. Nyt moni hoivaa tarvitseva ja siihen oikeutettu joutuu odottamaan palveluja kohtuuttoman kauan.
Ympärivuorokautisen palveluasumisen kustannukset ovat kasvaneet kuluvana vuonna huomattavasti. Henkilöstökustannukset ovat nousseet monesta syystä. Asteittain nouseva hoivamitoitus ja sote-ammattilaisten pulasta johtuvat erilaiset saatavuus- ja sitouttamislisät, kasvaneet rekrytointiponnistelut, henkilöstövuokrausyritysten käyttö ja koronasta johtuneet kasvaneet sairauspoissaolot ovat nostaneet henkilöstökuluja merkittävästi.
Kun hoivakodeissa ei ole riittävästi henkilökuntaa, ei kaikkia asiakaspaikkoja voida täyttää. Tämä on johtanut inhimilliseen kärsimykseen, kun osa palveluja tarvitsevista joutuu sinnittelemään liian pitkään kotona.
Tilanne näkyy myös tulppana useissa erikoissairaanhoidon päivystyksissä. Hauraat ikäihmiset hakeutuvat päivystyksiin, kun heidän toimintakykynsä on romahtanut esimerkiksi keuhkokuumeen, virtsatieinfektion tai muun hoidettavissa olevan taudin vuoksi. Kun jatkopaikkoja ei ole tarjolla, he jäävät jumiin päivystykseen tai vuodeosastoille. Ilman asianmukaista kuntoutusta heidän toimintakykynsä voi laskea nopeasti, ja he tarvitsevat aiempaa raskaampia palveluja.
Inflaation ja energiapulan vaikutukset ovat näkyneet viime aikoina ihmisten arjessa monella tavalla ja päättäjät ovat reagoineet ihmisten hätään esimerkiksi lieventämällä energian nousun vaikutuksia. Hoivan toimialalla energian hinnan nousu ja voimakas inflaatio nostavat toimitila- ja ateriakustannuksia.
Sote-palvelujen kustannuksia on voitava vertailla avoimesti
Suomen väestö ikääntyy nopeasti. Palveluja on tuotettava enemmän kuin ennen, suhteellisesti vähemmällä rahalla, laadusta tinkimättä. Tilanteesta selvitään kuivin jaloin vain, jos tiedetään, mihin ja millä tavalla rahat käytetään.
On jokaisen suomalaisen etu, että julkisesti tuotettujen sote-palvelujen kustannukset ja kustannusrakenne selvitetään ja julkaistaan läpinäkyvästi. Näin on tehtävä kaikkien palvelujen järjestäjien kohdalla koko Suomessa. Miten muulla tavoin sote-palvelujen järjestäjät kykenevät etsimään kokonaisvaltaisesti parhaat, laadukkaimmat ja tehokkaimmat palveluntuottajat? Heidän ja myös sosiaali- ja terveysministeriön eli valtion, joka palvelun rahoittaa, on voitava arvioida ja vertailla palvelun laatua ja kustannustehokkuutta.
