Onnea vastavalmistunut lähihoitaja!

Te teitte sen!
Olette nyt valmiita lähihoitajia tutkintonne suhteen. Usein koulutus tarjoaa muutakin kuin hienon tutkintopaperin, jota voi heilutella työpaikalla töitä hakiessa. Ammatin lisäksi moni teistä on varmasti saanut elinikäisiä ystäviä, unohtumattomia kokemuksia (hyvässä ja pahassa), sekä tärkeitä elämäntaitoja. Valmistumisestanne alkaa työelämän pituinen oppimisen matka.

Mikä hoitajan työssä on hyvää?

Jokainen meistä on varmasti saanut kuulla ja lukea hoitoalasta ja sen surkeista työoloista, palkasta ja arvostuksesta. Mietin tässä itse tänä keväänä, että on se kumma homma, että alasta ei ole mitään hyvää kirjoitettavaa. Itse olen opiskellut nyt yliopistossa vuodesta 2017 lähtien. Yliopistossa oppii muun muassa googlettamaan. Alkuviikosta hyödynsin tätä oppimaani taitoa ja ajattelin että kerätäänpäs tietoa siitä, mikä tässä alassa on hyvää.

Kokeilin muutamia hakusanoja, kuten:

• ”mikä hoitajan työssä on hyvää”
• ”miksi halusit hoitajaksi”
• ”hoitotyö on parasta”

Haku tuotti tulokseksi muun muassa ”Mitä hittoa ajattelin, kun opiskelin lähihoitajaksi”.

Koska Google-haku ei tuottanut haluttua tulosta, ei auta mennä kuin oman kokemuksen kautta. Ajattelin tässä ensi alkuun kertoa, miksi itse lähdin aikoinaan alalle.  Vaikka en käytännön hoitotyötä enää teekään, olen tästä huolimatta edelleen pysynyt sote-alalla. En ole itse koskaan valmistunut lähihoitajaksi, mutta olen myös koulutukseltani hoitaja.

Hoitajan työssä parasta ovat asiakkaat

Hoitotyössä omasta mielestäni parasta on toisen matkassa kulkeminen hetken ajan. On palkitsevaa nähdä hoitosuhteessa se, että annettu hoito on ollut vaikuttavaa. Potilas tai asiakas on saatu toipumaan henkeä uhanneesta tilanteesta, potilas on saatu kotiutumaan onnistuneen kuntoutuksen seurauksena tai sairauteen aloitetut hoidot ovat olleet niin tehokkaita, että potilaan sairaudentila on parantunut.

Ikääntyneiden tehostetussa palveluasumisessa ehkä parasta on se, kun kuulet asiakkaan tai asukkaan sanovan että ”onneksi on tällaisia paikkoja kuin mitä tämä on. Saa ruuan ja pesut ja tekemistä. Tämä on parasta mitä minulle on viimeisten vuosien aikana tapahtunut. Nämä hoitajat pitävät minusta niin hyvää huolta”.

Tämä edellä mainitun lauseen kuulin itse henkilökohtaisesti aamukahvin hakureissulla viime viikolla omassa työpaikassani. Tässä vaiheessa ei voi kuin ylpeänä ja kunnioittavasti katsoa omaa osaavaa lähihoitajakaartia, joka tekee joustavasti, ihmislähtöisesti, lehmänhermoisen määrätietoisesti hoitotyötä asukkaiden paremman huomisen takaamiseksi.

Meillä Attendolla hoitotyön ja hoivan tavoitteena arjessa on kiireetön kuunteleminen, kiireetön kohtaaminen, ohimenevä koskettaminen esimerkiksi hiuksia laittamalla, hartioita hieromalla tai vain ohi kävellessä olkapäätä koskettamalla. Tärkeintä työssä on kuitenkin se, että olemme päivittäin ihmisenä ihmiselle. Saamme kulkea toisen ihmisen rinnalla ainutlaatuisen elämän hetken, joskus pidemmän ja joskus lyhyemmän.

Me hoitajat kuulemme oikeastaan ihan kaiken: vaietut perhesalaisuudet, omaan terveyteen liittyvät salaisuudet, potilasta nolottavat havainnot omista kehon eritteistä. Ajatella, että meihin luotetaan ja meille uskotaan niin paljon! Puhun tässä yhteydessä meistä, koska itseeni pätee ainakin sanonta ”kerran hoitaja, aina hoitaja”.

Hoitajan työssä hyvää ovat työkaverit

Toiseksi parasta hoitoalalla ovat ehdottomasti työkaverit. Meillä on omanlainen hoitajahuumori, joka kantaa tiukoissakin tilanteissa pitkälle. Työyhteisömme kantaa kaikissa tilanteissa. Hyvä yhteistyö on edellytys hoitotyön toimivuudelle. Työ suunnitellaan yhdessä ja tehdään yhdessä.

Jokaisen hoitajan tässä työyhteisötiimissä tulee tukea toinen toistaan, sanoa oma mielipiteensä ja antaa oma ammattitaitonsa koko työyhteisön käytettäväksi. Nämä edellä mainitut tulee meistä jokaisen myös osata ottaa vastaan. Hoitotyö edellyttää kykyä ja halua kohdata erilaisia ihmisiä, suhtautua työhönsä kunnioittavasti ja hyvällä asenteella. Meillä Attendolla saa tehdä monenlaista työtä, ja takaamme, että jokainen oppii kyllä.

Viime viikolla meille Ventelään tuli keikkari ensimmäistä kertaa tutustumaan työpaikkaamme, sen asukkaisiin ja työyhteisöömme. Kahden työtunnin jälkeen tämä keikkari tuli huoneeseeni ja sanoi ”Minua ei ole ikinä otettu missään työpaikassa näin hyvin vastaan. Onko sinulla minulle töitä?”. Olihan minulla. Ja kuinka ylpeä olin saadessani mennä kertomaan työntekijöilleni, että ”Ihan mahtavaa duunia, te hommasitte tänne just työntekijän. Ihan mieletöntä!”

Kohtaamisen tärkeyttä tai palautteen antoa ei voi liiaksi korostaa, sitä että ollaan ihminen ihmiselle. Tätä itsekin arjessa opettelen lisää. Tämän arvon jakaa jokainen Attendo-koti. Annetaan positiivista palautetta, keskustellaan avoimesti ja toisen mielipiteet huomioonottavasti muutosta vaativista asioista ja kohdataan toisemme arjessa arvostavasti. Vain palautetta antamalla voimme kehittää yhdessä hoitotyötä yksikössä haluamaamme suuntaan ja kantaa vastuuta.

Me Attendolla puhumme 100 % vastuusta, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että ”kun tulet tietoiseksi, tulet vastuulliseksi”. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että me kaikki työyhteisön toimijat olemme yhtä tärkeässä roolissa oman työmme kehittämisessä.

Hoitajan työssä hyvää on jatkuva oppiminen

Kolmanneksi parasta on se valtava osaaminen, jota työelämän aikana ehtii itselleen kartuttaa. Me Attendolla pidämme perehdytystä tärkeänä ja olemmekin aloittaneet 3kk:n perehdyttämismallin. Lisäksi kannustamme työntekijöitämme syventämään osaamista lisä- ja täydennyskoulutuksin. Meille saa ehdottaa kiinnostavia koulutuksia, mutta meillä myös työnantajan puolelta niitä tarjotaan runsaasti.

Hoitajilla on loputon kiinnostus sairauksien hoitoa kohtaan, ihmistä kohtaan ja terveyttä kohtaan. Kaikkien potilaiden ja asiakkaiden tilanne on ainutlaatuinen ja se, että saat oman osaamisen istumaan sen ihmisen juuri sen hetkiseen tilanteeseen, on sitä taikaa, jota me päivittäin työssämme teemme. Ja kuinka monipuolinen ja itsenäinen hoitotyön ammattilainen lähihoitaja osaamiseltaan onkaan. Arvostakaa laajaa tutkintoanne!

Kuten kaikki varmasti tietävät, koko sote-sektorin tilanne on haasteellinen ja hoitajia tarvitaan kipeästi lisää. Tänä päivänä nuoret pitävät arvossa arkena työskentelyä ja säännöllistä vapaa-aikaa, sillä elämässä on paljon muutakin kuin työ. Valitettavan usein olen itse törmännyt lauseeseen ”älä vaan jämähdä sinne palvelutaloon kesän jälkeen, koska et sä siellä mitään opi”. Eihän meistä kaikki halua töihin sairaalaan akuuttiosastoille tai terveyskeskuksiin.

Väitöstutkimustenkin mukaan, valitettavasti, erikoissairaanhoidolla on perusterveydenhuoltoa ja ylipäätään laitoshoidolla avopalveluita parempi kaiku. Käytännössä tämä ilmenee niin, että valitettavan usein sairaalassa suoritetut kliiniset temput ovat arvostetuimpia kuin vanhuksen vierellä oleminen ja hänen kanssaan seurustelu.

Mietin alkuviikosta tätä puhetta kirjoittaessani sitä, että vanhuudesta annettu julkisuuskuva on muutenkin ihan liian yleistetty ja tylsäksi muovattu. Televisiossa on pyörinyt suosittu sarja Syke. Mutta enpä ainakaan itse ole toistaiseksi nähnyt sarjaa, jonka tapahtumapaikka olisi palvelutalo, jossa työskentelevät hoitotyön ammattilaiset tekisivät vaativien ja ajoittain verratenkin erikoisten asiakkaiden parissa työtä. Tästä saisi itse asiassa aika toimivan formaatin, sillä jokaisella palvelutalossa työskentelevällä hoitajalla on muistissaan hauskoja, erikoisia ja hulvattomia juttuja, joihin työvuosiensa aikana on törmännyt. Tämä saattaisi ehkä synnyttää suurempaa kiinnostusta vanhustyöhön.

Huoli siitä, ettei palvelutalossa mitään oppisi on kuitenkin turha, sillä vanhustyö on monipuolista ja toteutettava lääkehoito erittäin vaikeaa, sillä muistisairaan ikääntyneen lääkehoitoketju on monivaiheinen ja parhaimmillaan niin hyvä, kuin sen heikoin lenkki. Aikamoista trapetsitaiteilua siis.

Hoitotyö on parasta!

Tervetuloa siis alalle te kaikki, joiden mielestä hoitotyö on maailman parasta työtä. Tervetuloa myös alalle te, jotka ette ole vielä ihan varmoja, onko hoitotyö maailman parasta työtä ja te, jotka saatoitte google-haun mukaisesti vieläkin miettiä ”mitä hittoa ajattelin, kun opiskelin lähihoitajaksi”. Antakaa hoitotyölle ja tälle alalle mahdollisuus! Olkaa ennakkoluulottomia, rohkeita ja avoimia. Hoitoalalla on paljon muutakin näytettävää teille kuin se, mitä viime aikoina olemme saaneet lehdistä lukea. Kulkekaa rinta rottingilla mutta mieli nöyränä, leuka sopivasti pystyssä ja varmoina omasta tekemisen meiningistä ja ennen kaikkea, arvostakaa itseänne ja kollegoitanne ja omaa laajaa koulutustanne. Jos ette itse arvosta itseänne, kuka muukaan teitä arvostaisi?

Te olette koko yhteiskunnalle tärkeitä, teidän osaamistanne tarvitaan. Kertokaa rohkeasti muille, miksi työnne on maailman parasta ja soteala hyvä valinta. Hyvän puhuminen ja oman alan erinomaisuuden suitsuttaminen ei poissulje sitä, etteikö asioita tulisi muuttaa tai sitä, etteikö joitain toimintoja tulisi tarkastella uudelleen tai sitä, etteikö omista oikeuksista saisi työntekijänä pitää kiinni.

Toivon, että täältä salista lähtee tänään rohkeita, uteliaita ja elämänmittaiseen oppimiseen valmiita tutkintoon valmistuneita. Tästä päivästä alkaa työuran mittainen oppimisen matka, joka tarjoaa kompastumisia, kyyneliä, turhautumista, epäuskoa mutta myös paljon sitä taikaa, johon meistä ei pysty kukaan muu kuin hoitajaksi opiskelleet omilla taikasauvoillaan.

”Tehtävänämme on surra surua ja juhlia velvollisuutta joka päivä, kun teemme vain työtä.” – Christine Belle

Tämä päivä on teidän.

Nelli Törmänen

Kirjoittaja johtaa Attendo Ventelän hoivakotia Lohjalla

Lue myös:
Millainen on lähihoitajan työpäivä?
Kokemuksia kiertävän hoitajan työstä Attendolla
Hoitajan kynästä: Pelkkää pyllynpesuako?
Kokemuksia ASKO-valmentajien päivästä Oulussa