Taiteilija Luca Hillen opettaa mielenterveyskuntoutujille tunnetaitoja

Taiteilija Luca Hillen opettaa mielenterveyskuntoutujille tunnetaitoja

TIIA MERIKANTO

”Taide on tärkeä ilmaisukanavia erityisesti mielenterveyskuntoutujille. Luca on nuorille mahdollisuus.”

Näillä sanoin RaumanAalto-kuntoutusyksikön kuntoutusyksikönjohtaja Timo Laaksonen kuvaa itävaltalaista taiteilijaa Luca Hilleniä, joka kerää kuntoutusyksikön nuoret viikoittain opettelemaan väkivallatonta vuorovaikutusta.

”Yritämme löytää uuden tavan kommunikoida. Yritämme luoda yhteyden omiin tunteisiin ja siihen, miten sanoittaa asiat toisille”, kertoo Hillen.

Hänen ohjaamansa ryhmän keskiössä pyritään ymmärtämään, mitä tarpeita ja tunteita juuri siinä hetkessä kokee. Näistä usein riippuu, tunteeko ihminen olonsa hyväksi. Kyse on empatiasta itseä ja muita kohtaan.

Hillen nostaa esiin kiireen ja välinpitämättömyyden. Emme useinkaan jaksa olla tarpeeksi kiinnostuneita selvittääksemme, mikä tunteidemme takana on.

”Emme ole yhteydessä itseemme. Ympärillä helposti tuomitaan, ja tulkitsemme aivan liikaa ihmisten eleitä sekä ilmeitä. Se ei ikinä auta ymmärtämään, mitä tunteissa oikeasti tapahtuu”, toteaa Hillen.

Miehellä on myös antaa selkeä esimerkki.

”En tunne sinua. Jos alkaisit huutaa minulle, tuomitsisin sinut siitä. Se olisi varsin tavallinen tapa reagoida. Se ei auta yhteyden luomista”, pohtii Hillen ilmeisen omistautuneena asialleen.

”Vaihtoehtoinen tapa reagoida on empaattinen. Yritän samaistua toisen tilanteeseen ja löytää tarpeen, joka ei ole tyydytetty. Saatan olla väärässä, mutta ainakin toinen näkee minun olevan huolissaan.”

On helpompaa myös antaa tunteen olla tai päästää siitä irti, kun ymmärtää, mistä se on tullut.

”Voisin nytkin olla hermostunut tai jopa peloissani. Pelkästään sen tunteen hyväksyminen auttaa. Olen hermostunut, koska haluan tuntea oloni mukavaksi. Se on tavallinen tarve”, muistuttaa Hillen.

Tunteiden myöntäminen auttaa hyväksymään tilanteen paremmin. Kun unohtaa kaikki tuomitsevat ajatukset ja löytää yhteyden tunteisiinsa, se ikävä ja tuomitseva tunne katoaa.

Tärkeintä on ihmisen kohtaaminen

”Tapaamisen aluksi teemme fyysisen harjoituksen ja treenaamme hengitystä. Sen jälkeen keskitymme tarpeisiin ja tunteisiin.”

Tänään Hillen haluaa tuoda erityisesti esiin empatiaa.

”Minkä ihmiset kokevat empatiaksi? Mitä emme koe? Meillä on usein ajatus empatiasta, mutta se ei lopulta vastaa totuutta.”

Kyse ei Hillenin mukaan ole siitä, mitä sanoo. On tärkeää näyttää toiselle olevansa tukena. Useimmiten se tapahtuu puhumatta: kuunnellen ja antaen tilaa. Empaattinen ihminen peilaa tunteita, joita toinen on kokenut.

Kun puhutaan väkivallattomasta vuorovaikutuksesta, kyse on syvistä toimintamalleista. Muutokset eivät tapahdu hetkessä, vaan vaativat toistoa. Hillen kertoo näkevänsä kuntoutusyksikön nuorissa muutoksia, mutta korostaa muutosten vievän myös aikaa.

”Puolituntisen kuluttua katson eri kasvoja. Aluksi saattaa olla havaittavissa vastarintaa, mutta myöhemmin näen ihmisten nauravan.”

RaumanAallon kuntoutusyksikön johtaja näkee Hillenin ryhmässä paljon positiivista.

”Nuoret haluavat palata aina uudestaan. Tällaiselle on siis tilausta”, summaa Laaksonen.

”Nuoret ovat kadoksissa tunteidensa kanssa. He eivät tunnista omia tunnetilojaan tai pitävät helposti omaa tunnetilaansa epätavallisena. Jonkun on sanottava, että tunne on tavallinen.”

Väkivallaton vuorovaikutus on kuitenkin kaikille hyödyllistä. Luca Hillen kiinnostui teemasta saadakseen kontaktin ihmisiin ympärillään. Näin hän ilmaisee myös itseään.

RaumanAalto on 16-paikkainen nuorten 18–30-vuotiaiden mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumis- ja kuntoutuspalveluita tarjoava kuntoutusyksikkö.