Fysioterapia Parkinson taudin tukena

Taudinkuvaan liittyy liikkeiden hidastuminen, lihasjäykkyys ja lepovapina. Muita yleisiä oireita ovat dementia, masennus ja ahdistus. Tuntemattomasta syystä aivojen syvien osien tyvitumakealueen hermosolut alkavat vähitellen tuhoutua, joka johtaa hermovälittäjäaine dopamiinin puutteeseen ja samalla tahdonalaisia liikkeitä säätelevien hermoratojen vaurioitumiseen.

Edellä mainitut oireet voivat vaikuttaa arjen toimintoihin esim. tuolilta ylösnousun vaikeutena, kävelemään lähdön verkkautena ja lyhyinä askeleina. Pidemmälle edenneenä tauti lisää riskiä kaatumisiin, jonka taustalla on tasapainon ja asennon säätelyjärjestelmien rappeutuminen. Kun lihastoiminta hidastuu, se usein ilmenee myös kasvojen ilmeettömyytenä ja käsialan pienentymisenä sekä puheen muuttumisena monotoniseksi.

Vaikka kyseessä on sairaus, jota ei voida parantaa, on fysioterapialla oma roolinsa oireiden helpottamisessa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä mahdollisimman pitkään. Fysioterapialla on todettu olevan vahva näyttö kävelynnopeuden, lihasvoiman ja motoristen toimintojen parantamisessa.

Lähtökohtana ovat esitiedot ja sairastuneen itsearviointi. Fysioterapeutin on hyvä ottaa huomioon yksilön omat toiveet ja tavoitteet. Tärkeää on nostaa esille arkielämän asioita, joissa sairastuneella on haasteita ja pohtia, onko fysioterapian keinoilla mahdollisuus vastata niihin. Perinteisiä fysioterapian harjoitusmuotoja ovat kävely, tasapaino, siirtymiset, käden käyttö ja fyysinen kunto. Fysioterapiaa voidaan toteuttaa ryhmä- tai yksilöterapiana.

Fysioterapeutti voi myös neuvoa ja ohjata Parkinson tautia sairastavaa liikuntaan ja aktiiviseen elämäntapaan. Näistä esimerkkeinä voivat olla istumisen vähentämistä päivässä, lyhyiden matkojen kulkeminen jalan, portaiden käyttö hissin sijaan sekä jatkamalla mieluisia liikunta- ja urheiluharrastuksia. Tanssilla ja tai chi- harjoittelulla on myös todettu olevan positiivisia vaikutuksia.

Apuvälineiden avulla voidaan tukea Parkinsonin tautia sairastavan itsenäisyyttä sekä turvallisuutta. Fysioterapeutin tehtävänä on arvioida sopiva apuväline toimintakyvyn mukaisesti ja ohjata sen oikeaoppinen käyttö. Myöhäisvaiheen hoidossa, jossa sairastunut voi joutua olemaan pyörätuolissa tai vuodepotilaana, harjoittelua tuetaan aktiivisesti minimoiden kunnon heikentymistä sekä ehkäistään painehaavojen ja kontraktuurien syntymistä.

Yhteenvetona fysioterapian tavoitteena on tukea itsehoitoa, ennaltaehkäistä liikkumattomuutta, lievittää kipua, ennaltaehkäistä kaatumisen ja liikkumisen pelkoa, parantaa fyysistä suorituskykyä, viivyttää liikkumisrajoituksia sekä tukea että ohjata läheisiä ja hoitohenkilöstöä.

Kirjoittanut: Fysioterapeutti Anna Juuri-Oja

Lähteet:

Keus, Samyra ym. 2016. Eurooppalainen Parkinson-fysioterapian suositus. European Physiotherapy Physiotherapy guideline for Parkinson’s disease. Luku 6. Suomen fysioterapeutit. Parkinson-suositus2016w.pdf (suomenfysioterapeutit.fi)

Laine, Mari 2020. Fysioterapia on tärkeä osa Parkinsonin taudin hoitoa. Fysioterapia- lehti. fys_3_2020_20200520.pdf (julkari.fi)

Atula, Satu 2023. Parkinsonin tauti. Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00055