Vihreämpää ruohoa etsimässä: Alanvaihtajana sote-alalla

Olen 34-vuotias turkulaismies ja aloitin vuoden 2022 tammikuussa lähihoitajan oppisopimusopinnot Turun ammatti-instituutissa, työpaikkanani Raision Attendo Valoharju. Erikoistun mielenterveys- ja päihdetyöhön. Matkani lähihoitajaopiskelijaksi on ollut varsinainen harharetki, täynnä käännöksiä, karikoita sekä tasapuolisesti myötä- ja vastatuulta. Tämä tie pikemminkin valitsi minut kuin minä sen, koska noin kymmenen vuotta sitten suunnitelmani olivat todella erilaiset.

Olen koulutukseltani filosofian maisteri, pääaineena musiikkitiede ja erikoisalueenani musiikkijournalismi. Olen aina ollut aina erittäin kiinnostunut musiikista: saundeista, musiikkigenreistä ja merkityksenantoprosesseista. Valmistumisen jälkeen työskentelin tutkimusavustajana

Uusien koronarajoitusten laskiessa synkän pilvensä maamme ylle joulukuussa 2020, yhdistyksen harrastustoiminta meni jäihin. Jouduin pitkälle, yhdeksän kuukauden mittaiselle joululomalle, jonka aikana työnsaanti tuntui epätoivoiselta. Korona-aika antoi minulle kuitenkin aikaa miettiä asioita ja punnita mitä elämältäni halusin. Kun sosiaalialalla oleva puolisoni suositteli minulle kehitysvammaisen tukihenkilön hommaa, maata alkoi näkyä horisontissa. Aluksi ajattelin tekeväni osa-aikaista työtä vain vaikeimman yli. Kuitenkin seurattuani lähietäisyydeltä lähihoitajien työtä turkulaisessa kehitysvammaisten asumisyksikössä, mieleeni tuli ajatus siitä, että tuota työtä minäkin voisin tehdä. Kymmenien oppisopimuspaikkatiedustelujen jälkeen Attendo Valoharjulta tuli vastaus. Eikä aikaakaan, kun johtaja huomasi potentiaalini ja ”kiinnitti” minut Attendon talliin. Alkukommelluksien jälkeen ymmärrän vähitellen talon päivittäiset rutiinit, ja sen mitä lähihoitajan työ pähkinänkuoressaan on. Olen mielestäni tullut pitkän matkan, mutta taivalta on vielä jäljellä.

Palkitseva työ, jolla rahoittaa taiteellisia aktiviteetteja

Harvassa olevat oman alani työt ovat usein projektiluontoisia, määräaikaisia ”nakkeja”. Alan vaihtoehtoiset verkkolehdet toimivat talkoovoimin, joten kirjoituksista ei makseta palkkioita. Tutkimusrahoituksen ja erilaisten kirjoitusapurahojen saaminen on työn ja tuskan takana, minkä vuoksi tienaan leipäni mieluummin varmana kuin pieninä palasina maailmalta. Vaikka olen vaihtamassa alaa, haluan silti pitää toisen jalan musiikintutkimuksen parissa, koska musiikki on suurin intohimoni elämässä. Kenties julkaisen jonain päivänä jopa oman tietokirjan.

Lähihoitajan työ on itsessään palkitsevaa, mutta se on myös mitä parhain keino rahoittaa kulttuurisia ja taiteellisia aktiviteetteja. Työn ohella voin kirjoittaa klassikkolevyarvosteluja verkkolehteen, soittaa kitaraa ja laulaa roots rock -duo Dixie Trixiessä, sekä toimittaa western-elokuviin ja amerikkalaiseen juurimusiikkiin keskittyvää podcastia Lännen tiellä. Musiikin parista löytyi myös rohkaisua alanvaihtoon, sillä bändikaverini on koulutukseltaan lähihoitaja. Hänen antamansa kannustus vaikutti merkittävästi päätökseeni vaihtaa alaa.

Tarinassani on tuskin paljoa mitään uutta ja järisyttävää alanvaihtajia ajatellen. Se osoittaa sen, että aidan toiselle puolelle kannattaa aika ajoin katsoa: sieltä voi piileskellä kokonaan uusi maailma useine mahdollisuuksineen.

Olli Lehtonen

Kirjoittaja bloggaa kokemuksistaan oppisopimusopiskelijana Attendolla.

Lue myös:
Oppisopimuksen avulla kiinni työelämään
Keskustelu sitouttaa ihmiset uuteen kulttuuriin
Muutosblogi: Parempia, inhimillisiä kohtaamisia kohti
Lähihoitajasta hoivakodin johtajaksi
Töihin Attendolle? - Attendon urasivut