Muutosblogi: Miltä palaute tuntuu?

En ole toistaiseksi kohdannut ihmistä, joka nauttisi suuresti saadessaan korjaavaa palautetta. Silti tunnen monia, jotka haluavat sitä saada, sillä heillä on unelma, jonka he haluavat saavuttaa. 

Ajattele ihmistä, joka haluaa muuttua sohvaperunasta kymmenen kilometrin lenkkejä juoksevaksi kuntoilijaksi. Vaikka kuinka ajattelisi, että minusta tulee juoksija, ei pelkkä ajattelu riitä. Harjoittelua tarvitaan. Moni saa juoksuharjoittelusta palautetta vaikkapa sykemittariltaan, jotkut juoksukoulun valmentajalta. Joskus palaute on kannustavaa, ja osoittaa, että harjoittelu on vaikuttanut haluttuihin asioihin myönteisesti. Joskus taas tulee ”pyyhkeitä”, eli korjaavaa palautetta. Tuo korjaava palaute osoittaa, mitä pitää vielä parantaa ja mitä ei ehkä itse olisi huomannut. Parasta on, että korjaava palaute antaa mahdollisuuden tehdä paremmin. Kannustava palaute taas vahvistaa sitä, mikä jo toimii. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. 

Palautetaitoja voi harjoitella 

Palautteen vastaanottamisen taitoa on tarpeen harjoitella. Kehuminen saattaa nolostuttaa tai kiitoksesta voi tulla olo, että enhän minä tuota ole ansainnut. Ehkä korjaava palaute puolestaan nostaa kiukun pintaan ja tekee mieli puuskahtaa, että älä sä mua käy neuvomaan! Vinkkini on tämä: kun saat palautteen, sano kiitos. Toinen ihminen on nimittäin käyttänyt aikaansa kertoakseen sinulle jotain tärkeää. Se on hieno juttu. Olet saanut arvokkaan lahjan. Älä vähättele kiittävää palautetta: se on kuin ottaisit toiselta ihmiseltä lahjan antamisen ilon pois. Älä vähättele myöskään korjaavaa palautetta: se kertoo jotain tärkeää, joka ansaitsee huomiosi. 

Turhauttavimpia ovat nimettömät palautteet. Niitä on some pullollaan ja näkeepä niitä ajoittain myös Attendon palautekanavissa. Niihin on vaikea suhtautua yhtä vakavasti kuin nimellä annettuihin. Ne turhauttavat siksi, että sellaiseen palautteeseen ei voi vastata. Ei voi keskustella asiasta, joten ei myöskään voi syntyä yhteistä ymmärrystä tilanteesta. Enkä tarkoita yhteisellä ymmärryksellä sitä, että keskustelun jälkeen aina oltaisiin yhtä mieltä. Mutta ainakin olisi syntynyt mahdollisuus ymmärtää toisen näkökulmaa ja vaikuttaa siihen, mihin voi vaikuttaa. Monesti kysymys on väärinkäsityksestä, joka jää näin ilmaan leijumaan. 

Minun on ajoittain muistutettava itseäni ja työkavereitani, että yksi palaute ei ole yhtä kuin kaikki. On tarkasteltava palautteita laajemmin ja löydettävä asioita, jotka toistuvat ja joita meidän täytyy parantaa. Tai joista meidän tulee olla ylpeitä ja iloisia. Muutosmatkamme etenee harjoittelemalla ja palautetta antamalla ja vastaanottamalla. Teko ja kohtaaminen kerrallaan. 

Susanna Paloheimo 
asiakaskokemus- ja viestintäjohtaja 

Muutosblogin muut tekstit:
Osa 1: Virpi Holmqvist: Muutosmatkalla kohti unelmaamme
Osa 2: Susanna Paloheimo: Matka luottamuksen ansaitsemiseksi on pitkä
Osa 3: Minna Linna: Yksi kohtaaminen kerrallaan 
Osa 4: Terhi Lindgren: Kun tulen tietoiseksi, tulen vastuulliseksi 
Osa 5: Susanna Paloheimo: Miltä palaute tuntuu?
Osa 6: Minna Linna: Arkea uuden attendolaisen silmin
Osa 7: Susanna Paloheimo: Parempia kohtaamisia 
Osa 8: Susanna Paloheimo: Vaikuta enemmän siihen, mihin voit