Kun läheinen sairastuu muistisairauteen: kokemuksia Attendolta

Ensimmäiset merkit tulivat kesämökillä 

Kaunis kesäpäivä mökillä. Joki kimalteli rannassa. Kaikki näytti hyvältä, mutta kaikki ei ollut hyvin. 

Martti alkoi kuvailla vastapäisessä rannassa istuvaa naista ja miestä. Hän näki tarkkaan naisen valkoisen hiuspannan ja topin. Hän kuvaili koiran istuvan heidän vieressään. 

Mutta vastapäisessä rannassa ei ollut ketään. Ei ihmisiä, ei koiraa, ei edes venettä. 

"Saunoessa Martti kysyi, onko se nainen tulossa saunomaan. Me olimme kahdestaan mökillä. Joki ei enää kimallellut minulle. Halusin vain äkkiä kotiin." 

Ajaessaan kotiin Tarja tunsi syvää ahdistusta. Hän tiesi, ettei kaikki ollut hyvin. Hän oli nähnyt merkkejä jo aiemmin. Muuttunutta käytöstä, ihmetystä herättäviä tilanteita. Nyt merkit saivat nimen: harhat, joita muistisairaus tuo mukanaan. 

Avun hakeminen alkoi puhelinsoitolla 

Kotiin päästyään Tarja soitti pojalleen. Häntä kehotettiin ottamaan heti yhteyttä lääkäriin. Tämä neuvo oli helpotus. Se antoi suunnan toiminnalle, kun omat tunteet menivät lukkoon. 

"Otin yhteyttä oman hyvinvointialueen asiakasohjaukseen heti seuraavana päivänä. Sain vielä samana päivänä jutella muistihoitajan kanssa. Tuo keskustelu helpotti minua suunnattomasti." 

Muistihoitaja alkoi varata vastaanottokäyntejä. Mutta uusi huoli syntyi: miten saada Martti lähtemään vastaanotolle? Hän ei ymmärtänyt olevansa sairas. 

Martti sairastaa Alzheimerin tautia ja Lewyn kappale -tautia. Erilaiset harhat kuuluvat näiden sairauksien taudinkuvaan. Harhat jatkuivat kotona. Martti näki parvekkeelta ihmisiä kerrostalojen katoilla. Hän katseli keittiön ikkunasta puiden kaatoa, jota ei tapahtunut. Hän kuvaili kaatajien vaatteita, työkoneita ja työn etenemistä tarkasti. 

Sairaus oli Tarjalle tuntematon. Jokainen päivä toi uusia tilanteita, joihin ei osannut varautua. 

Vaikea päätös hoivakodista 

Aikaa kului. Hoivakodista puhuminen oli yksi vaikeimmista hetkistä. Ensimmäinen yritys päättyi Martin hiljaisuuteen. Toinen kerta oli erilainen. 

"Sinä kovin voimakkaasti sanoit, että et ole mihinkään lähdössä omasta kodistasi. Nyt ymmärsin, kuinka vaikeaa tulisikaan meillä olemaan." 

Perheellä kävi säännöllisesti yksityisen vanhuspalvelun avustaja Joonas. Hän kävi Martin kanssa lenkillä, syömässä ja jopa mökillä. Juuri Joonas sai Martin puhuttua ympäri hoivakodin puolesta. Eräänä päivänä Tarja sai viestin Joonakselta ollessaan jalkahoitolassa: "Olemme jo autossa lähdössä katsomaan hoivapaikkaa." 

Attendo-kodin johtaja esitteli tilat ja asunnon. Martti ojensi kätensä johtajalle ja sanoi: "Kaupat on tehty." Kaikki nauroivat. Tarja ei meinannut uskoa tilannetta todeksi. 

"Joonas oli kuin pelastava enkeli tässä tilanteessa. En tiedä, kuinka olisin yksin pärjännyt." 

Muutto Attendo-kotiin ja sopeutumisen vaikeus 

Muutto tapahtui lopulta nopeasti, sillä päätös ympärivuorokautisen hoivan tarpeesta oli ollut myönteinen. Jo seuraavana päivänä Martti alkoi mitata kotona asuntojen kokoja. Hän luuli olevansa jo hoivakodissa. Sitten hän alkoi pakata lääkkeitään ja tehdä lähtöä. 

Joonas ja hänen esihenkilönsä Mirka auttoivat muutossa. He laittoivat Martin uuden kodin valmiiksi ennen kuin Tarja ehti edes paikalle. Attendo-kodissa huoneessa on valmiiksi sänky ja yöpöytä, mutta muut huonekalut sai tuoda itse. 

Sopeutuminen ei ollut helppoa. Monta viikkoa Martti yritti lähteä kotiin joka vierailun yhteydessä. 

"Menin kauppaan ja aloin itkeä. Ajattelin, kuinka tällaista jaksaisin. Mieleeni tuli samat tunteet kuin silloin, kun pientä poikaa totutin jäämään päiväkotiin." 

Syyllisyyden tunne oli valtava ja pitkäkestoinen. Hoitajat sanoivat, että syyllisyyden tunteet ovat normaaleja. Mutta ne olivat silti raskaita kantaa. 

Pienet pelastukset arjessa 

Arki hoivakodissa löysi omat tapansa. Ajan ja yhdessä attendolaisten kanssa arki kuitenkin tasaantui. Tarja oppi pieniä keinoja, joilla vaikeista hetkistä selvittiin. 

"Usein pelastus oli kahvi. Sanoin, että juodaan ensin kahvit ja mietitään asiaa sitten. Kahvin jälkeen olit usein unohtanut lähtemisen." 

Sairauden mukanaan tuomat harhat jatkuivat myös hoivakodissa. Martti näki asuntonsa ikkunasta erikoisia eläimiä. Hän eli muistoissaan ja puhui läheisistään kuin he olisivat vielä elossa. Välillä hän ei tunnistanut vaimoaan Tarjaa, vaan luuli häntä sisarekseen. 

"Mutta nuo olivat niin pikkujuttuja meidän elämässämme." 

Illat toivat levottomuutta. Yöllä Martti järjesteli asuntoaan uuteen uskoon. Tavaroita löytyi mitä kummallisimmista paikoista ja toisten asukkaiden asunnoista. 

Kuvassa: Muistisairaan läheinen Tarja 

Viesti muille muistisairaiden läheisille 

Tämä tarina kertoo siitä, mitä moni muistisairaan läheinen kokee. Ahdistusta, pelkoa, syyllisyyttä ja uupumusta. Mutta myös helpotusta, kun apu löytyy. 

Muistisairaan läheiselle hoivakodin valinta on yksi elämän vaikeimmista päätöksistä. Mutta se voi olla myös paras päätös. Ammattitaitoinen hoito, turvalliset tilat ja arjen rutiinit tuovat turvaa niin asukkaalle kuin läheiselle. 

Apua kannattaa hakea ajoissa. Keskustelu muistihoitajan kanssa, läheisten tuki ja ulkopuolinen apu voivat ratkaista tilanteen. 

Mietityttääkö muistisairaan läheisenne hoito? Tutustu Attendon hoivakoteihin ja ota yhteyttä. Autamme mielellämme löytämään sopivan kodin. 

Lue lisää: 

Asumaan Attendolle 

Tutustu Attendo-koteihin