Veljen tarina: vihdoin voimme huokaista helpotuksesta

Itsenäinen elämä, kasvava avuntarve

Jopi on lievästi kehitysvammainen. Hän ei osaa lukea, kirjoittaa tai laskea. Kellon ja ajan hahmottaminen on vaikeaa. Silti hän eli pitkään melko itsenäisesti.

Nuoruudessa hän asui vanhempiensa kanssa. Myöhemmin hän muutti tyttöystävänsä kanssa ensin asuntolaan ja sitten omaan rivitaloasuntoon. Kaupungin työtoiminta toi päiviin ryhtiä ja säännöllisen ruokailun. Vapaa-ajalla pari kulki ympäri Raumaa ja seurasi Rauman Lukon ja Pallo-Iirojen pelejä paikan päällä. Elämä sujui ja oli mukavaa.

Vanhempien iän myötä vastuu siirtyi vähitellen Jopin ainoalle veljelle Esalle, joka asuu noin sadan kilometrin päässä. Alussa pari pärjäsi hyvin. Mutta tilanne alkoi muuttua.

Kun arki alkoi rakoilla

Korona hankaloitti työtoimintaa. Säännöllinen ruokailu jäi pois, ja ruokaostokset karkasivat käsistä. Rahaa kului, eikä kukaan valvonut tilannetta läheltä.

Sitten tuli vuosi 2020 ja ensimmäinen polvileikkaus. Se muutti kaiken. Liikkuminen vaikeutui. Pyöräily jäi kokonaan. Jopi jäi kotiin.

Samaan aikaan kaupunki poisti asuntolan avun palvelusuunnitelmasta. Pari sai kaksi kertaa viikossa apua ruoanlaitossa ja siivouksessa.

Esa kiirehti paikalle toiselta paikkakunnalta. Perhe soitti useita kertoja ambulanssin. Tilanne oli kuormittava koko perheelle.

Toinen leikkaus ja käänne

Keväällä 2023 selvisi, että Jopi joutuisi toiseen polvileikkaukseen syksyllä. Silloin alkoi tiivis keskustelu kaupungin sosiaalitoimen kanssa. Perhe vaati selkeästi: ympärivuorokautiseen palveluasumiseen täytyy päästä. Perhe ei enää keksinyt muuta kestävää ratkaisua Jopin tilanteeseen.

Kaupunki järjesti jatkohoitopaikan Attendo Jalmarintuvasta. Marraskuussa 2023 perhe sai virallisen päätöksen ympärivuorokautisesta asumisesta, ja muutto käynnistyi. 

"Kaikki asiat hoituvat mutkattomasti"

Tänä päivänä Esa kuvailee muutosta sanalla merkittävä. Perhe on oppinut vähitellen päästämään irti. Se tarkoittaa, että ei enää tarvitse huolehtia ruoasta, lääkkeistä, kaatumisista tai siitä, kuka auttaa, jos jotain sattuu yöllä.

Luottamus ei syntynyt hetkessä. Se rakentui kohtaaminen kerrallaan, kun perhe näki, miten henkilökunta toimii Jalmarintuvassa.

Päiviin kuuluu puuhaa, ulkoilua ja tapahtumia. Parasta on, että Jopi pääsee katsomaan Lukon pelejä.

Jopi tykkää saunoa. Hän haluaa paistaa lettuja kesällä ulkona. Hän seuraa jääkiekkoa hartaasti, varsinkin Lukon pelejä. Hän on iloinen, hauska ja pitää huumorista. Hän auttaa mielellään ohjaajia. Hän haluaa, että kaikki Jalmarintuvassa ovat ystäviä keskenään.

"Meille läheisille tämä muutos on ollut merkittävä. Vähitellen olemme osanneet päästää irti asioiden hoitamisesta", kuvailee Esa.

Kuvassa on Jopin unelmakartta

Hyvä johtaminen näkyy arjessa

"On ilo katsoa, miten ilmapiiri on lämmin ja toiminta luontevaa ja sujuvaa. Koko henkilökunta suhtautuu asukkaisiin lämmöllä ja huumorilla", sanoo Esa.

Tämä ei synny itsestään. Lämmin ilmapiiri on johtamisen tulos. Se näkyy siinä, miten henkilökunta kohtaa asukkaat. Se näkyy siinä, miten arki sujuu.

Hyvä palvelukoti ei ole vain katto pään päällä ja viisi ateriaa päivässä. Se on paikka, jossa ihminen saa olla oma itsensä. Paikka, jossa on tekemistä, ihmisiä ja naurua.

Jalmarintupa on sellainen paikka.

75-vuotias Jopi elää juuri sellaista elämää kuin haluaa

Attendo Jalmarintupa sijaitsee Raumalla asuinalueella, josta pääsee kävellen kauppaan ja lähipalveluihin. Se on koti 15 kehitysvammaiselle asukkaalle. Jokainen asukas saa yksilöllistä tukea, ohjausta ja kuntoutusta oman tarpeensa mukaan, ympäri vuorokauden.

Arki Jalmarintuvassa on rikasta ja elämänmakuista. Päiviä rytmittävät koulu ja opiskelu, työtoiminta ja harrastukset. Lisäksi asukkaat tekevät retkiä ja saavat vierailijoita. Jopille se tarkoittaa kuvataidekerhoa, jääkiekkoa, saunaa ja lettuja.

Esa sanoo sen suoraan: Jalmarintupa täyttää kaikki odotukset ja toiveet. Kaikki asiat hoituvat mutkattomasti. Ja ennen kaikkea, 75-vuotias Jopi viihtyy erinomaisesti.