Muutosblogi: Pelko, rohkeus ja rakkaus — työpaikalla

Puhutaanko tunteista? Tämä kysymys herättää usein… tunteita. Ja riippuen tilanteesta on vastauksena kepeä naurun hörähdys, viipyilevä katse tai innostunut joo, jossa lienee myös jokin tunne tukevasti takana. 

Saan olla mukana vahvistamassa oman työni kautta Attendon muutosmatkaa ja olen tavannut valmennuksissa lähes kaikki Attendo-kotiemme johtajat. Pääsen myös tapaamaan kaikki meidän ASKO-valmentajamme tämän kevään aikana.  

Miten arvokkaita keskusteluita olemmekaan yhdessä käyneet! Puhumme valmennuksissa muutosmatkastamme, kohtaamisista, tunteista, asettumisesta toisen ihmisen asemaan, palautteen antamisen ja vastaanottamisen taidoista. 

Muutos vaikuttaa meihin eri tavoin  

Muutokset aiheuttavat meille tunteita, ne vievät energiaa ja kapasiteettia muulta tekemiseltä, halusimmepa tai emme. Onneksi muutokset tuovat myös iloa, uuden kohtaamista ja oppimista. Viime vuosi on osoittanut, että muutokset eivät aina ilmoittele etukäteen eivätkä anna meille aikaa valmistautua. Omia tunteita kannattaakin tarkastella muutoksen keskellä.  

Uskallanko sanoa, jos harmittaa tai pelottaa? 

Helpottaisiko tilanteita, jos osaisimme paremmin sanoittaa tunteemme ja tarpeemme? Myös niissä tilanteissa, kun huoli alkaa hiipiä mieleen. Liian usein pysähtyminen oman tai toisen tunteen äärelle saattaa pelottaa. Eihän työpaikalla sovi puhua peloista tai sen aiheuttamasta epävarmuudesta! Eikä sitä aina myöskään kysytä. Ehkä meitä kaikkia, jopa johtajaakin joskus pelottaa, mene ja tiedä. 

Jos pelko ei kuulu sanavarastoon työpaikalla, ei usein rakkauskaan. Kun pelottaa ja epävarma käytös alkaa näyttäytyä epäedullisesti ympärillä oleviin ihmisiin, olisi pysähtymisen paikka.  Sillä tarvitsemme välillä pysähtymistä ja kainaloa, johon käpertyä. Sanoja, jotka kysyvät. Korvia, jotka kuulevat. Silmiä, jotka näkevät. Myös työpaikalla. 

Pysähtyminen ja läsnäolo 

Kun tiedämme, mihin olemme matkalla ja miksi juuri minun työtehtäväni on niin tärkeä meidän asukkaillemme ja heidän läheisilleen, on entistä helpompi asettua toisen ihmisen asemaan. Rakkaus on työelämässäkin itsestä ja toisista välittämistä. Parhaimmillaan keskusteleva, toista arvostava ja palveleva kulttuuri ruokkii merkitystä sekä suuntaa. Kilistämme onnistumisille ja pysähdymme, kun eteemme tulee kuoppia ja oppimisen mahdollisuuksia. Hymy viitoittaa usein tarinaa ja valaisee polkua. 

Työyhteisössä tämä kaikki on toisen arvostamista, pysähtymistä ja läsnäoloa. Se on luottamuksen ilmapiiriä, jossa mielipiteitä sallitaan, uusia ideoita ja toteutuksia uskalletaan kokeilla. Kokemukseni mukaan turvallisessa ja toista ihmistä arvostavassa työyhteisössä uskalletaan, siellä nauretaan ja parhaimmillaan kukoistetaan. Ai niin ja luodaan uutta, kehitetään yhteistä toimintaa ja innostutaan. Ja kaikella on vaikutusta siihen, miksi me tätä työtä teemme.  

Miten tunnistaisin paremmin tilanteita ja sanoittaisin tunteitani? Opetellaan yhdessä, yksi kohtaaminen kerrallaan.

Iloa päivääsi, Minna Linna
Asiakaskokemuksen asiantuntija

Muutosblogin muut tekstit:
Osa 1: Virpi Holmqvist: Muutosmatkalla kohti unelmaamme
Osa 2: Susanna Paloheimo: Matka luottamuksen ansaitsemiseksi on pitkä
Osa 3: Minna Linna: Yksi kohtaaminen kerrallaan 
Osa 4: Terhi Lindgren: Kun tulen tietoiseksi, tulen vastuulliseksi 
Osa 5: Susanna Paloheimo: Miltä palaute tuntuu?
Osa 6: Minna Linna: Arkea uuden attendolaisen silmin
Osa 7: Susanna Paloheimo: Parempia kohtaamisia 
Osa 8: Susanna Paloheimo: Vaikuta enemmän siihen, mihin voit
Osa 9: Virpi Holmqvist: Näin muutosmatkamme etenee
Osa 10: Minna Linna: Pelko, rohkeus ja rakkaus — työpaikalla